Täytän heinäkuussa 25 vuotta. Olen samassa jamassa kuin 15-vuotiaana tai 20-vuotiaana. Ei hajuakaan mitä elämältäni haluan. Asia on ahdistanut jo jonkin aikaan, viimisen parin viikon aikana se on mennyt aivan uusiin sfääreihin.
Oravanpyörä 8-16 ei houkuta. Ahdistaa ajatus siitä, että on pakko. Ihanteellista olisi, kun saisi tehdä asioita mistä nauttii. Niin se vain ei kaikilla mene. Työelämä on aika vieras käsite itselle. Ympärilläni olevat ihmiset eivät oikeastaan käy töissä. Monella ei ole ammattia, ei itsellänikään. Mietin ja mietin mikä ala olisi kiinnostava, en tiedä.
Töitä on turha lähteä hakemaan. Se sotkee tuet ja saat todennäköisesti vähemmän rahaa silloin mikä on hullua. Työtilanne on surkea. Palkka on provisiopalkkaa tai tuntimääriä on 5-10 tuntia viikossa. Ja nämä kaikki olisi yhtä turhan kanssa, koska saisit kuitenkin kuukaudessa saman verran käteen kuin nyt.
Koulu ei ole koskaan ollut oma juttu oppivaikeuksien ja huonon keskittymiseni ansiosta. Ja itsellekin todennäköisesti voisi käydä samoin kuin monella muulla; valmistut etkä saa töitä tai valmistut etkä ainakaan tee oman alasi hommia.
Toisaalta, kuka määrittää mitä täytyisi kenenkin tehdä? Yhteiskunta. Se, että valmistuisin koulusta ja saisin paperilapun todisteeksi siitä käteeni, tekisi minusta paremman ihmisen? Se, että teen päivät pitkät inhoamaani työtä? Miksi saan kehuja ja olalle taputtelua kun olen koulussa tai töissä? Miksen saa sitä muuten? Ensimmäisiä asioita Mitä ihmiset kysyvät on, Missä olet töissä tai koulussa? Onko sillä väliä? Mikseivät he kysy miten voin, mitä tunnen tai mitä olen kokenut.
Tää oli helvetin tyhmä,tyhjentävä ja järjetön teksti. Yhtä sekava kuin pääni tällä hetkellä. Oli vaan pakko rustata jotain. En tiedä lähtiskö sitä monttuun vaiko ei. Ei muuta.