Niin se päivä tuli, 25 vuotta tuli mittariin. Aika kuluu äärettömän nopeasti. Tuntuu, että juuri täytin 20 ja kun tästä toiset viisi vuotta mennään eteenpäin, tulee taas pyöreät täyteen.
Moni voisi ajatella, ettei 25 vuotta ole mikään erikoinen ikä. Itselle kuitenkin on tullut jonkinlaisen käännekohdan aika. Tai, että se käännekohta on tehtävä. Pää ja kroppa huutaa ettei näin voi jatkua.
Ensimmäinen asia ennen mitään ammattihommia tai töitä olis saada tuo päihdemaailma karistettua pois mun elämästä. Juon suruuni ja ilooni, tylsyyteeni ja hauskanpitoon. Mun keho ja mieli on huutanut jo melkein kolme vuotta että ”lopeta tää paska!”. Mua vituttaa joka kerta se raha mikä menee kurkusta alas, silti teen niin. Yliekstroverttina luonteena haluan olla ihmisten kanss koko ajan, haluan tutustua ja sosiaalisoitua. Saan voimaa ihmisistä ja kotona oleminen ja ylipäätänsä vain oleminen ahdistaa aivan sairaasti. Ilman alkoholia se tuntuu olevan mahdotonta. On kamalaa sanoa, mutta jos lopetan juomisen,menetän paljon. Menetän läheisiä ihmissuhteita ja mun yksinolo kasvaisi valtaviin sfääreihin. Uskokaa pois,monesti yrittänyt selvinpäin ihmisiä pyytää johonkin niin se tuntuu olevan helvetin vaikeaa. Kaikki toimii alkon kautta. Nyt tosin olen löytänyt myös sellaisia ihmisiä muutaman, jotka eivät juo ollenkaan ja niistä aion pitää kiinni.
Joka tapauksessa, en ole mikään nuori enää. Siis en teini, en sellainen joka vain menisi ilman määränpäätä. Tai niin ei asioiden kuuluisi varmasti mennä,mutta niin se vain on mennyt. Eilen illalla taas yhden paskan illan jälkeen mietin vesisateessa kun kotiin kävelin, että muutos on tultava. On 98 % illoista nykyään sitä, että mulla on vaan paska olo ja en ole saanut siitä illasta mitään irti. Se vie rahat,muistin ja terveyden mutta mitään se ei anna. Jos tämän takia jään yksin niin sitten jään. Tai sosiaalinen elämäni kuolee,niin ei voi mitään. Nyt täytyy ajatella itseään.
Olen nähnyt liikaa käyttäjiä, jotka anoo että joku auttais. Että pääsispä kuiville ja olispa joskus vielä onnellinen. Kamalinta on, että tajuaa itse olevan nyt se, joka pyytää että auttakaa joku. Jonkinlainen hätähuuto mulla on koko ajan päällä. Onneks elämä nyt rauhoittuu pariksi viikoksi lapsen takia taas mun tavoite olis olla nyt ilman alkoholia,koitan hakea kerhoihin ja jutteluapu muutenkin olis hyväksi.
Opiskelupaikkoja olis viisi tiedossa, että niistä sit vaan valitsemaan 🙂 Toivon, että voin vuoden päästä katsoa tätä tekstiä ja sanoa että asiat tosiaan ovat muuttuneet ja ehkä muistan tämän iän käännekohtana loppuelämäni 🙂