Muistan kuulleeni muutamankin kerran joidenkin ihmisten lähipiirissäni tuskailleen, ovatko he itsekkäitä kun eivät halua koskaan lapsia. Mielestäni vastaus on ei. On itsekkäämpää pitää lapsi. Miksi?
Epäitsekästä syytä ei asialle taida olla. Toiset haluavat tuntea itsensä tärkeiksi, joku on aina toivonut olevansa äiti, kolmas haluaa jatkaa sukua ja neljäs haluaa elämäänsä muutosta ja ns. ”pelastua” paskasta pohjamudasta äitiyden avulla (kuten minä.) Mielestäni lapsen tekeminen on aina melko itsekäs päätös. Kukaan ei voi kirkkain silmin väittää, että tämä maapallo on niin ihana ja kaunis että kannattaa lisääntyä.
Haluan painottaa, että en missään nimessä kadu Lucasta. Se oli toki toisen osapuolen puolelta ehkä iloisempi uutinen. Koko raskaus tuntui vieraalta, häpesin ja peittelin mahaani. Vihasin sitä. En koskaan nauttinut siitä. Mietin koko raskauden, onko tässä järkeä? Olen koko ajan iloisempi pojan kasvaessa ja oppiessa uutta. En koe olevani kovin äidillinen,enemmänkin sisko. Olen huono pitämään kuria tai antamaan rajoja. Tiedostan olevani äiti,mutta ajatus näin kolmenkin vuoden jälkeen tuntuu melko vieraalta. Vieläkin jään välillä bussista pois, jos lapsi rääkyy. Välttelen lapsipainotteisia ravintoloita ja päiväkoti olisi maailman viimeisen paikka mihin menisin töihin. En pidä vieläkään lapsista (paitsi omasta ;D) ja olen vaivautunut jos joku lapsi tulee luokseni. En puhu paljon pojasta. En ole nähnyt koskaan ideaa jutella vaipoista ja tuttipulloista tai lapseni kehityksestä. Ketä kiinnostaa? En ole koskaan mennyt mihinkään äitiyden maailmaan, enkä haluaisikaan. Jos joku kysyy mitä lapselleni kuuluu,vastaan lyhyesti ja vaihdan puheenaihetta.
Olen tottunut seisomaan sanojeni takana, mutta tässä asiassa olen tyrinyt sen. Vannoin, etten koskaan halua äidiksi. Niin kuitenkin kävi, itsekkäästä syystä. Ristiriitaista on se,että en seisonut sanojeni takana ja se vituttaa,mutta en myöskään kadu. Koen silti, että tämä päätös oli itsekkäin tekemäni asia.
Koko ajan mennään hullumpaan ja sairaampaan suuntaan. Olen nähnyt ikääni nähden niin paljon pahaa. Ihmiset ovat petollisia. Sosiaalisuus on pian muisto vain,kaikesta tästä teknologiasta mikä ympärillämme kehittyy jatkuvalla syötöllä. Näen mitä nuorempia ihmisiä rypemässä syvemmällä ja syvemmällä pohjamudassa niin että pahaa tekee. Ja sitten mietin,että olen itse saattanut tähän maailman lapsen,joka tulee näkemään tätä kaikkea.
Onhan maailmassa hyvääkin, mutta sitä miettii paljon, onko tämä maailma sen arvoinen että tänne kannattaa tuoda yhtään enempää ihmistä katsomaan tätä menoa.
Mielestäni päätös siitä, ettei halua lapsia on hyvä. Se ei ole itsekästä, se on arvostettavaa. Ärsyttävää on se,että ihmiset olettavat, että kaikki hankkivat lapsen. Vaikka itsellä on yksi lapsi, vieroksun totaalisesti ajatusta miehestä,perheestä,asuntolainasta ja farmariautosta. Okei, miestä en halua, lapsia en lisää IKINÄ, lainaa ei saa näillä tiedoilla ja korttia ei enää ole 😉
Olkaa ylpeitä päätöksestänne jos ette halua lapsia! Älkää kuunnelko kenenkään mussutusta, oli kyse töistä,koulusta tai lapsista. Kaikkien ei tarvitse eikä kuulukaan elää niin kuin tässä ”hyvinvointivaltiossa” odotetaan. Aina jollain on jotain valitettavaa. Sitten kun on yksi lapsi, niin ihmetellään miksi ei tule toista, koska ”kyllähän lapsella sisarus kuuluu olla”. Ja kukahan vittu senkin päättää?
Näihin ajatuksiin tänää 🙂
itsekkyys, lapset, lapsettomuus, lapsi, perhe