Täytyy myöntää etten paljon tiedä fitneksestä. Se on ollut todella pinnalla viimeaikoina ja yhä enemmän ja enemmän se ihmisiä kiinnostaa. Jossain vaiheessa mua ällötti koko asia. Se lopputulos ja kurinalaisuus. En sano ettei itsestäni tai sinusta joka tätä lukee,olisi kyseiseen lajiin. Itse en halua siihen, koska mm.
*Lopputulos ei houkuta. Tiedän ettei se kisalavalla nähtävä vartalo ole sellainen normaalisti,mutta silti.
*Olen kuullut että kilpirauhasongelmat ovat nähtävillä fitnesskisailijoilla. Itsellä jo valmiiksi vajaatoiminta, joten kiitos mutta ei kiitos.
*Ruoan punnitseminen,itsensä tarkkailu ja ajatus ”koko ajan täytyy kehittyä” tai ”kehitys loppuu tyytyväisyyteen” (eli ei koskaan) ovat asioita jotka olen nähnyt hyvin läheltä syömishäiriöaikoina.
Kyllä,luen fitnesskilpailijoista. Uusi sarja fitnesspäiväkirjat alkoi 13.4. Odotin sarjaa todella paljon. Haluan katsoa jokaisen jakson,koska toivon että se rikkoo ajatusmaailmaani. Toivon olevani väärässä siinä,että se olisi pelkkää salia, tiukkaa ruokavalio ja peiliin kyttäämistä. Pari jaksoa nyt katsottuani tuntuu,ettei ajatusmaailmani siitä kovin väärä ole. Ainoa jonka takia alun perin sarjaa aloin seuraamaan, on näyttelijä Venla Savikuja joka on mukana kyseisessä ohjelmassa. Venlalla on rento ote. Urheilee hyvinvoinnin vuoksi, syö mitä haluaa eikä ota asioita liian vakavasti. Venlalla on terve ja hyvä asenne. Hänen bloginsa löytyy tästä :
http://venlasavikuja.indiedays.com
Itse en ole koskaan ollut mikään kovin liikunnallinen. Pitkistä kävelylenkeistä olen kyllä tykännyt. Sekin jäi kun muutin Tampereelle. Porissa oli pakko kävellä koska siellä on julkinen liikenne todella huono. Nyt vasta tämän vuoden keväänä olen saanut aikaiseksi hieman lenkkeillä ja treenailla kotonakin. Olen huomannut, että jo vartin kävely piristää kummasti. Itselle jaksaminen ja pirteänä herääminen uuteen päivään ei ole itsestäänselvää. Vielä kun on sairaus,ettei tiedä milloin kunto taas romahtaa, osaa nauttia asioista ja arvostaa omaa jaksamistaan kahta kauheammin.
Fitneksestä olisi kiva kuulla ihmiseltä jolla on kokemusta. Mielestäni se kuulostaa jotenkin vaaralliselta lajilta.Syödään toki terveellisesti, mutta kurinalaisesti. Mutta rasvojen karistaminen ja lihasten treenaus näkyviin seitsemässä viikossa kuulostaa mielestäni liian lyhyeltä ajalta eikä voi olla kropalle terveellistä. Samoin itsensä lavakuntoon vetäminen puolessa vuodessa. Tässä yksi esimerkki, kuvien välissä tosiaan siis 7 viikkoa!! 
Arvostan kyllä fitnesskilpailijoiden kurinalaisuutta. Missä sitten menee terveellisyyden ja sairauteen luokittelevuuden raja? Tässä hommassa täytyy varmasti olla kova myös mielenterveyden kannalta. Että osaa katsoa, milloin touhu lähtee lapasesta.
Ei mielestäni kroppa voi sopeutua koko ajan uusiin koitoksiin. Välillä elellään ”löysemmin” ja sitten taas kiristetään kaikki ylimääräinen pois ja taas eletään rennommin… kuulostaa kropan kannalta todella rankalta. Mielestäni kultainen keskitie on parempi, ainakin itselle. Sopivasti liikuntaa,ruokaa ja juhlia 😉 tässä vielä tällänen neititreeni mitä teen kotona,mutta täytyy nostaa panoksia kun ei tuu hiki. Teen ennen kaikkea tätä siksi että tulee hyvä olo,en kyttää peiliin enää miltä näytän, onneksi !!
Selkä:
10 x 3 selkälihakset
Kädet:
15 x 3 punnerrukset
15 x 3 tuolilta dippi
15 x 3 kahvakuulan nosto pään takaa että allit lähtee 😀
Vatsa:
15 x 3 vatsarutistus
15 x 3 alavatsalihakset, eli jalkojen nosto ylös selällä makoillessa
15 x 3 kahvakuulan siirto kädessäpuolilta toiselle istuvassa asennossa
Lankutusta
Jalat/takapuoli
15 x 3 kyykyt
15 x 3 tuolilta kyykkäys
15 x puolelta toiselle hypyt
venytykseen tarvii paneutua, saan itteni helposti jumiin. Ruokavaliokin vois aina parannella.
Hyvää keskiviikkoa ja lähtekää ulkoilemaan,unikin tulee paremmin 🙂