Pyörittelen aina päässäni ajatuksia, kuten jos en olisi äiti, myisin kaiken ja lähtisin reppureissaamaan. Todellisuudessa en koskaan pystyisi niin tekemään. Olen järjestelmällinen ja aikataulutettu ihminen.
En tiedä tuleeko tämä jostain lapsuudesta. Lapsuuttani voisi kuvailla sanalla epävarma. Koskaan ei ollut varmaa mikään. Ikinä et tiennyt, tuleeko äiti kotiin ja jos tulee niin missä kunnossa ja missä mielentilassa. Ajat venyivät, valheet suurenivat ja mikään ei ollut pysyvää.
Olen hyvin aikataulutettu ihminen loppujen lopuksi. Jos lähdin ihan vain iltaa viettämään, suunnittelen jo etukäteen missä olen,kenen kanssa ja mihin mennään pitkin iltaa. Olisi ihanaa joskus mennä virran mukana vaan, olla miettimättä ja suunnittelematta. Inhoan kuitenkin meininkiä ”no katsotaan nyt sitten miten käy’. Ei katsota, vaan suunnitellaan ! Lapsen kanssa olo on hyvin tarkkaan suunniteltu,mitä teemme ja koska. Kaupunkiin mentäessä mietin jo valmiiksi missä järjestyksessä missäkin käyn. Kauppaan mentäessä kirjoitan usein ostokset siinä järjestyksessä kun ne ovat kaupassakin. Kotona kahvikuppien tietynlainen asettelu kaappeihin ja vaatteiden laitto värijärjestykseen.
Mutta sitten on oikeasti asioita mistä pitäisi olla huolissaan,kuten ensi kuun vuokranmaksu mistä ei ole hajuakaan millä saan sen maksettua. Ei jaksa stressata 😀
Sanokaa miten pääsen eroon tästä liiallisesta järjestelmällisyydestä? 😀