Rakastan ysäriä! Ja kasaria ja kaikkea vanhaa. Olen aina sanonut, että synnyin väärälle vuosikymmenelle. Olisi ollut hienoa syntyä joskus 70-luvulla ja elää nuoruutta 80-90-luvulla. Usein koen, että en sopeudu nykyaikaan. Kuten sanotaan, ihmiset yleensä ”jumahtavat” tiettyyn aikakauteen, Aika menee sitä nopeammin mitä enemmän ikää tulee. Tuntuu, että asioista on muutama vuosi vaikka niistä on kymmenen vuotta.
Hommasin vähän reilu vuosi sitten vasta ensimmäisen älyphelimeni. Kuten arvata saattaa,koukussa olen siihen kuten moni muukin. Harmittaa aivan vietävästi miten koko ajan täytyisi olla ajan hermoilla, tietää uusimmat facebook-päivitykset ja lukea kaikkea niin turhaa tietoa, millä ei koskaan tule tekemään mitään.
”Pakenen” usein nykyaikaa vanhoilla elokuvilla ja sarjoilla, katson youtubesta vanhoja mainoksia ja mietin miten ihanalta kuulostaa se elämä,mitä ennen on ollut.
Haluisin elää sitä elämää, kun kännyköitä ei ollut. Lankapuhelimen avulla sovittiin tapaamiset valmiiksi ja ihmiset olivat oikeasti sosiaalisia. Sosiaalisuus kännykän,tietokoneen tai pelien kautta ei ole luonnollista. Se on yksi syy miksi olen hyvin sosiaalinen enkä halua sosiaalisen elämän kuolevan nykyaikaisuuden vuoksi.
En tiedä, mutta tuskin ihmiset ennen olivat niin laiskoja kuin nykyään. Olen pyrkinyt olemaan loukkaamatta ihmisiä,myös läheisiäni pysymällä hiljaa,mutta pakko todeta että monien ihmisten,nimenomaan nuorten laiskuus on jotain aivan käsittämätöntä. Paikalle ei tulla ajoissa,koska nykyäänhän on ok viisi minuuttia aikaisemmin ilmoittaa ettei pääsekään. Kotiin jäädään mielummin makaamaan tietokoneen ääreen kuin ollaan ihmisten kanssa tekemisissä.
Olisi ihana sopia kaverien kanssa että nähdään siellä ja siellä kello viisi. Juteltaisiin ja naurettaisiin ilman puhelimia. Ulkoiltaisiin ja pelattaisiin lautapelejä. Olisi vaikka viikon loma jossakin mökillä, missä ei ole mitään sosiaalista mediaa ympärillä. Tämän toteuttaminen tuntuu vain olevan mahdotonta.
Ihmisiin on vaikea nykyään saada kontaktia. Porukka on sulkenut nykymaailman mielestään. Olen yrittänyt vähentää puhelimen käyttöä varsinkin kävellessä. On niin paljon kaunista ympärillä mitä maailma tarjoaa ja olen yrittänyt keskittyä siihen. Luonto on parhaillaan keväällä, kun luonto herää ja se on todella kaunis näky. Bussin ikkunastakin on kiva katsella maisemia,sen sijaan että tuijottaa vain äypuhelimen näyttöä.
Kuulostan joltain vanhalta ihmiseltä, kun puhun näin 😀 Tiedän,ettei sitä saa takaisin ja onhan nykymaailmassakin paljon hyvää. Onneksi on kaikkia vanhoja muistoja mitä myös nykyaikainen internettimme tarjoaa, kuten seuraavat nostalgiset kuvat 🙂
Ja ottakaa siitä vielä ysäriltä hauska kuva,missä näkee miten niitä vauvoja tuleekaan tähän maailmaan 😀
90-luku, 90luku, aromipesä, ennen vanhaan, menneisyys, spice girls, ysäri