Mietin pitkään kirjoitanko tätä. Moni voi pettyä,osa järkyttyä.
Missä menee suvaitsevaisuuden raja? Itse pidän itseäni todella suvaitsevaisena. Pidän itseäni nykyään myös melko avoimena. Aina olen omannut vahvat mielipiteet ja joidenkin mielestä sanon asiat liian suoraan. Uskokaa pois,en ole niin paha kuin mitä joskus olin. Nykyään osaan jopa käyttäytyä, ainakin joskus 😉
Olettekko koskaan miettineet kuinka avarakatseisia olette? Hyväksyttekö toisen mielipiteen vaikka se olisi täysin päinvastainen kuin itselläsi? Myönnän, itse joskus melkein jopa mainostin mielipiteitäni, varsinkin mitä tasa-arvoon tulee. En voinut sietää enkä edes jutella homofoobisten tai rasististen ihmisten kanssa. Kuitenkin, olen huomannut pikkuhiljaa, että on muidenkin mielipiteitä kuin minun. Jos joku ei pidä jostain asiasta mistä itse pidän, ei se ole itseltäni pois.
Tapasin muutama päivä sitten erään ihmisen. Paikka oli Tampereella eräs kaupungin toimitalo, jossa käy paljon nuoria. Paikalla oli herra, joka istui pilottitakkinsa ja maihariensa kanssa. Hiukset ajeltu ja hakaristi tatska kädessä. Tiedätte varmasti jo mitä tämä edustaa. Olin nähnyt hänet ennenkin, mutta nyt…. tilanne meni siihen,että juttelimme n. Kolme tuntia. Oli hauskaa,nauratti ja juttu lensi. Toki asia meni aina myös tasa-arvon asioihin, mistä olimme täysin eri mieltä. Keskustelussa kuitenkin mahtavinta oli se,että kumpikaan ei tyrkyttänyt omaa näkemystään eikä tuominnut toista. Välillä juotiin kahvia ja puhuttiin paskaa. Hämmentäviä hetkiä tottakai tuli. En ollut tottunut vaihtamaan huonetta, kun tummaihoinen astui Sisään. Tämä henkilö ei voinut olla samassa tilassa, ei mielellään samassa rakennuksessa edes tummaihoisten kanssa, ei kovin helposti edes homojen Kanssa. Homous on sairaus hänen mielestään. Silti, hän ei sanonut juuta eikä jaata vaikka kerroin, että minulla on paljon erilaisia kavereita,katsomatta seksuaalisuuteen tai kansalaisuuteen.
Tuo päivä oli todella hämmentävä. Kaksi niin ääripään ihmistä pystyi olemaan sulassa sovussa. Olin jokseenkin ylpeä itsestäni siinä mielessä, että en alkanut heti tuomitsemaan. Perhehistoriamme on osittain sama, hänellä ehkä radikaalimpi. Hänet oli kasvatettu tiukasti siihen, ettei mitään erilaisuutta hyväksytä. Niin kuin minut, mutta itse pyristelin siitä pois. Nyt olen alkanut antaa tilaa ajatuksille ja koitan katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Se on melko mielenkiintoista. Monesti sitä ajattelee vain sillä omalla tavalla,mutta joskus kannattaa edes kokeilla hypätä vähäksi aikaa toisen saappaisiin.
Ja ei,en ole muuttamassa kantaani. Olen edelleen tasa-arvon puolella. Nyt jopa niin tasa-arvoisella että saan keskustelun aikaiseksi täysin vastakohtaisen ihmisen kanssa kuin mitä itse olen. Ehkä hän jokseenkin halusi jäädä kanssani juttelemaan, verraten ettei hän lähtenyt koko rakennuksesta pois kun ulkomaalainen astui taloon,pelkkä huoneenvaihto riitti. Hän oli lähdössä,mutta kun pyysin jäämään, hän jäi 🙂
Mutta niin meni se päivä. Lopuksi katsoin vieras kirjaa johon jokainen on raaputtanut nimensä. Arvelisin hänen olevan ”ss” kirjainten takana, eikös siinä joku juttu ole takana?
Ensi viikolla menemme oluelle.