mielensävanki

Tämä aihe on ollut kauan mielessä. Viime viikolla se nosti päätään, kun katsoin elokuvan 21 tapaa pilata avioliitto. Nyt vihdoin pääsen asian ääreen.

Rakkaus. Niin kliseinen jo sanana. Rakkautta on monenlaista, mutta nyt puhutaan kahden ihmisen välisestä rakkaudesta. Parisuhteesta. Mitä se kenelle sitten tuokaan mieleen.

Jos kysyttäisiin viiden vuoden takaisilta seurustelukumppaneiltani millainen olin, vastaus olisi todennäköisesti ; omistushaluinen,mustasukkainen,epävarma, liian tunteikas. Jos kysyttäisiin nykypäivänä elämässäni olevilta ihmisiltä, vastaus voisi olla; kylmä,tunteeton,parisuhteen karttaja,välinpitämätön. Mitä on tapahtunut?

Seurusteluhistoriani on melko lyhyt. Seurustelusuhteita on takana, mutta pisin niistä on vain reilun vuoden pituinen. Koen, että olisin saanut mahdollisuuden moneen hyvään suhteeseen,olen ne itse vain pilannut. Sama kaava on toistunut useaan otteeseen. Ihastun,tapailen, seurustelen, tulee 3kk täyteen ja laitan jarrut päälle. Jätän ja lähden. Itseäni ei ole koskaan jätetty. Olen koukussa ihastumisen tunteeseen ja siihen mitä kaikkea ihanaa tuntee alussa. Kun odottaa innolla jokaista puhelua ja viestiä. Jännittää joka kerta kun toisen näkee. Mutta kun siitä tulee arkista,tasaista ja sitä samaa peruskauraa, lähden menemään taka-alalle. Ajatuskin ahdistaa.

On ehkä vaikea uskoa,mutta tosissaan olin todella ihastuksien (tuskin sentään rakkauden) huumassa usein kun ensimmäisiä seurustelusuhteita miettii. Näin monet asiat vaaleanpunaisten lasien läpi Hetken aikaa. Olin kyllä monesti suhteissa senkin takia,etten halua olla yksin. Se jos mikä  on väärä tapa aloitaa mitään suhdetta.

Olen avoin ja voin puhua asioista avoimesti. Minusta saa tuttavallisen,jopa kaverillisen kuvan helposti. Mutta luottamus. Sitä en koe ketään kohtaan täysin. En uskalla suhteessakaan antaa ikinä kaikkea, ne muutamat kuukaudet kun olen ihmisen kanssa yhdessä, on yhtä taistelua itseni kanssa. Olen varautunut ja taon päähäni että ei saa liikaa kiintyä eikä rakastua,koska vituiksi menee kuitenkin. Menettämisen pelko on kamala. Jokaisen suhteen loputtua,olo on ollut huojentunut. Huh, nyt kukaan ei taas voi loukata eikä valehdella. Tuntuu kuin tonnin paino tippuisi pois. Ahdistus häviää ja painajaiset jää pois.

Olen erittäin varma, että nämä juontaa juurensa lapsuudesta. Pienestä asti kun olet kokenut pettymyksiä, niistä tulee ajatus että se on itsestäänselvää joutua petetyksi. En luota kenenkään sanaan, en kenenkään kehuihin tai vannotuksiin. Miksi luottaisin kun päin naamaani on valehdeltu pienestä pitäen. En uskalla kiintyä kehenkään, koska pienenä jo kiintymyssuhteeni on katkaistu. Kun olen ottanut äitiäni tiukasti kiinni, on hän laittanut minut takaisin pinnasänkyyn,hylännyt pimeään huoneeseen huutamaan ja lähtenyt pois asunnosta. Näin on tapahtunut vuosia,syntymästäni kouluikään asti. Kun olet joutunut hylätyksi ja jätetty huomioimatta jo vastasyntyneenä, on äärimmäisen vaikea luoda mitään pysyvää itsekään.

Koen  paljon,että lapsuuden muistot seuraa nykypäivään,mitä näen melkein päivittäin. Näen paljon pettämistä ja valehtelua. Selkäänpuukottamista ja äärimmäistä loukkaamista. Ihmiset ovat itsekeskeisiä ja ilkeitä. Pettämisestä on tullut luonnollinen asia eikä siitä puhuta sen kummemmin jälkikäteen.

Arvostan todella paljon pareja jotka ovat olleet yhdessä monta kymmentä vuotta. Näenkö tulevaisuutta sellaisille suhteille nykyään? Hyvin harvoille. Eroja tulee todella herkästi, eikä suhteisiin panosteta. Kumppania vaihdetaan helpommin ja useammin, ennen vanhaan se ei olisi ollut suotavaa.

Olen todella kyyninen nykyään suhdeasioissa. En enää koe mitään suuria ihastumisia edes. Olen varmaan samaa ihmispaskaa kuin suurin osa. Tunnevamainen ja ailahteleva. Helposti tylsistyvä. Olen hyvä ennakoimaan monet suhteet. Suurin osa parin viime vuoden ajan mitä olen suhteista nähnyt ja mielessäni ajatellut eivät tule kestämään, eivät ole myöskään kestäneet. Olen nähnyt monesta suhteesta päällepäin, että tulee pettäminen kuvioihin tai toisesta osapuolesta on nähnyt jo kauas ettei hän ole valmis sitoutumaan koko suhteeseen. Pitäisi varmaan ottaa joku ammatti tästä.

Omistan kovan kuoren, jonka alle on mahdoton tulla. Sitä on moni yrittänyt,siinä onnistumatta. Kaikki mitä näen ympärilläni melkein päivittäin,muistuttaa siitä miksi se suojakuori on itselläni. Toisalta on ollut helvetin hienoa kun on pystynyt rakentamaan itselleen sellaisen, en pystyisi todellisten  tunteiden kanssa katsomaan tätä meininkiä nykymaailmassa. Kohtelu mitä näkee muita ihmisiä kohtaan suhteissa,on äärimmäisen rumaa ja kuvottavaa ja se muistutaa itseäni joka päivä siitä miksi en itse ole suhteessa.

Teksti on kärjistetty eikä tietenkään päde kaikkiin. Mutta esim. Paskasarja  Tempation Islandin katsominen on juuri siksi mielenkiintoista, koska siinä näkee miten se selkäranka katkeaa vaikka kuinka lässytetään rakkautta vain yhtä ihmistä kohtaan ja vannotaan ikuista rakkautta. Varatun päätä ei ole vaikea kääntää eikä houkutella omaan sänkyynsä,koettu on helvetin monesti.

Olen miettinyt polyamorista tai avointa suhdetta itselleni. Silloin olisin tietoinen että kaikki on sallittua. Ei tarvitsisi pelätä tulevansa loukatuksi, kun pelisäännöt on selvät ja kumpikin saa tehdä mitä haluaa myös muiden kanssa. Yksi syy miksi en ole suhteessa, on puhtaasti se etten välttämättä pystyisi olemaan vain yhden ihmisen kanssa. Mielummin sinkkuna kuin pettäjänä. Yhden illan jutut ei sovi kaikille, itselle ne sopii äärimmäisen hyvin.

Tähän loppuun vielä ärsyttää parisuhdeihmisissä kun ei olla enää yksilöitä. Kaikki alkaa olemaan ”me”. ”Kun me tykätään leffoista”, ”kun me tullaan sinne ja tänne, ”kun meillä on se ja tää ja toi, ”kun me…” sitä ja tätä ja tota.

Toinen on kaverien hylkääminen. Myönnän että itselläkin joskus jäänyt kaverit taka-alalle seurustelun takia mikä on _ääärimmäisen_ ärsyttävää. Älkää unohtako niitä koskaan !!!

Jos olet parisuhteessa ja on tylsää sekä kaipaat salasuhdetta niin tämä sivusto auttaa 😀 täytyy vain liittyä jäseneksi. Kyseisellä sivustolla ainakin joskus ollut myös ”paniikkinappula”, jos kumppani tulee tietokoneen viereen voit painaa nappia ja se menee automaattisesti youtubeen :”DD eihän tälläsessä maailmassa pysty tunteellisena elämään.

http://m.www.victoriamilan.fi/?skip=redir

Mutta juu, tämä tunnevammainen menee nukkumaan 🙂 Muistakaa että tämää nyt oli kärjistetty mielipide ja ei tarkoita että kaikilla olisi paska ja valehteluun perustuva suhde. Kirjoitin sen pohjalta mitä itse olen kokenut/nähnyt.

ihmissuhde, kyynisyys, luottamus, pettäminen, rakkaus, suhde, suhteet