Olen miettinyt tätä kirjoitusta paljon,en vain tiedä miten kirjoittaisin. Asia on tullut pinnalle viime aikoina enemmän ja enemmän,läheiset ovat huomautelleet ja itsekin sen tajunnut.
Mennään vuoteen 2009. Olin herkkä ja jopa vähän ujo. Olin tunteikas,ihminen joka herkisteli pienimmistäkin asioista. Olin lapsenakin todella haavoittuvainen. Stressasin pienimmistäkin asioista ja tunnekuohuja oli aina aasta ööhön.
Vaikean ahdistuneisuushäiriön vuoksi sain mielialalääkkeen. Olen edelleen sitä mieltä,että suurin syy ahdistukselle oli hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta johon lääkityksen sain vasta 2012.
Olen syönyt lääkettä nyt melkein kuusi vuotta. Mieleni on lamaantunut. Aluksi oli tunteita jäljellä, mutta äkkiä ne kuoli. Se kaikki mitä olin vuonna 2009, on enää historiaa. En näe itsessäni enää mitään samaa. Isäni sairastui,ei kiinnostanut. Lapseni syntyi,ei kiinnostanut. Olen nähnyt vierestä oman lapseni kasvun,kävelyyn oppimiset,sanat jotka hän ensikertaa on sanonut,halaukset ja hymyt. Hymyilen ja rakastan poikaani,mutta tunteet mitä äidillä yleensä tulee kuten innostus ja onnellisuus,ovat mulle vieraita. Lääke stoppaa kaikki tunteet.
On tilanteita kun haluisin olla oikein vihainen. Huutaa ja raivota,mutta en pysty. Samoin toisinpäin, olisi ihana nauraa vedet silmissä ja vatsa väärässä vuosien tauon jälkee,mutta se on mahdotonta.
Olen hirveän suora ihminen. Kun ei omaa itse kunnon tunteita, aitoja sellaisia, on välillä vaikea miettiä mitä suusta päästää. Itse kun olen nykyään jo siinä jamassa,että mua on vaikea satuttaa. Olen kuullut käytöksestäni paljon viime aikoina. Oma mielipide on kaksijakoinen siinä mielessä, että toisaalta on parempi sanoa asiat ääneen ja suoraan kuin puhua selän takana. Itse haluan, että asiat sanotaan suoraan, sitä arvostan jos ihminen mulle niin tekee. Mutta toki,ei ketään saisi loukata…Yksinkertaisuudessaan silti sanon, että mitä suorempaa asiat sanon,sitä enemmän välitän. Kieroa,tiedän.
Olen kyllä pidemmän aikaa tajunnut tämän itsekin,mutta asia on alkanut näkymään liian hyvin päällepäin. Yksi iso herätys tapahtui alle kuukausi sitten kun sain kuulla että mua petettiin. Olin aina miettinyt miten reagoisin asiaan. En ole koskaan ollut suhteessa missä ollaan petetty,ainakaan tietoisesti. Nyt kun asia tuli esille, reaktio yllätti itseänikin. En huutanut,raivonnut,itkenyt. Ei se kiinnostanut millään tapaa.
Haluisin pois tästä lääkkeestä ja ette uskokaan monesti olen koittanut lopettaa. Lääkäri on sitä mieltä,että tämä on jatkuva lääkitys—>syön hautaan asti. Olen lopettanut eri tavoin, vähentämällä pikkuhiljaa,vähentämällä nopeasti ja joskus lopettanut aivan seinäänkin. Olo saattaa olla jopa 3kk ok,kunnes kaikki oireet tulee kuin puskista. Oksentelu,vapina,tärinä,ahdistus, masentuneisuus,itkuisuus… ja kun puhutaan mun ahdistuksesta, puhutaan sellaisesta, että en pysty olee sosiaalisissa kontakteissa,tärisen sängyssä, ulko-oven turvalukot päällä ja puukko patjan alla. Pahin ahdistuneisuuskausi on kestänyt 3kk, jonka aikana kävin vain viemässä roskat. Ruoat tuotiin mulle kotiin,koska en pystynyt menemään mihinkään itse.
Kun katson lähipiiriäni ja tätä maailmaa muutenkin, en usko että pärjäisin ilman lääkettä. Kaikki valehtelut,ilkeydet,pettämiset, väkivallat ym… en usko että kestäisin niitä uudestaan,en osaisi varmaan käsitellä niitä koska nuo kaikki ovat tuttua jo lapsuudesta. Lääkkeen ansiosta pystyn sivuuttamaan asiat ja heittämään jopa leikiksi. Tiedän,se ei ole kivaa eikä se ole tervettä. En todellakaan vapaaehtoisesti ole tässä tilassa.
Jos lopettaisin nyt tämän lääkkeen, todennäköisesti lääkäri määräisi rauhottavia. Sitten olisin bentsokoukussa ja sitä en ikinä halua. Olen nähnyt niitä tapauksia liian paljon.
Kertokaa ihmiset kokemuksianne jos teillä vain on? Voitte facebookissa Tirja Santavuori profiiliin laittaa viestiä tai sähköpostiin tipaa90@gmail.com.
Kukaan muu ei näitä asioita voi ymmärtää paitsi ihmiset joilla on omakohtaista kokemusta. Se on helppo sanoa että lopeta, mutta ei se vain mene niin. Kaikki vinkit kyllä otetaan vastaan !
Hyvää torstaita <3
ahdistus, cipralex, lääke, masennus, mieliala